Köydet irtosivat. Anssi nojasi peräkaiteeseen ja katseli Aspön katoamista harmaaseen suhmuraan. Tuuli piiskasi sadepisaroita hupun kylkeen niin, että korvissa soi.
Saarten suojasta päästyä aallot alkoivat keinuttaa. Tuuli ulvoi maston vaijereissa ja lippu oli repeytyä kannakkeistaan. Kuohuva laine toisensa jälkeen iski Utön kylkeen ja sai koko laivan vavahtamaan.
Kun se kääntyi kohti pohjoista, puhuri kävi myötäiseksi. Anssi yritti etsiä katseellaan Jurmoa vihmovan tuulen ja kiehuvan meren joukosta. Saaret hävisivät harmaan verhon taa, eikä hän enää tiennyt, mikä oli Aspö, mikä Nötö ja missä oli Jurmo.
Sade kasteli koko miehen päästä varpaisiin.
Kahvilan radiopuhelimesta oli kuulunut vain kolme sanaa.
– Nej. Inte idag.
7